Superpallo

Siis viimeinen koskaan! Tavastia-klubilla Helsingissä tiistaina 5.1.! Tervetuloa!

Argh, joka paikassa on nykyään niin kuuma! Uskon se johtuvan siitä, että samalla kun ulkona on 10 astetta (eli, kuten Niko sanoi, viileä kesäpäivä), julkisten tilojen ja taksien lämpötilat sekä oma pukeutuminen on ohjelmoitu talveen. Mullakin on aina farkkujen alla sukkikset ja hameen kanssa sukkikset ja villasukkikset. Järjetöntä.

Takana on loistava treeniviikko! Nyt on sellainen fiilis että levystä tulee ihan sairaan hyvä. Tosin tekstit on vielä ihan kesken, joten hyvin ehdin pilaamaan kaiken paskoilla sanoituksillani. Lupaan kuitenkin yrittää parhaani! Toisaalta avainsana on se ettei pidä "yrittää". Pitää vain uppoutua musiikkiin ja antaa sen viedä. Olla hetkeen tekemättä juuri mitään muuta. Suunnitelmani on raunioitua sanoitusten keskellä yksinäisyydessä vuodenvaihteeseen asti ja sieltä sitten taas fenixlintumaisesti nousta uskomattomaan hehkeyteen!

Tosin tässä on tulossa muutama ajankohta jolloin ei voi rauniona syövereissä ajelehtia: huomenna on 10+10-porukan pikkujoulut! Jee! Ja perjantaina 4.12. Tarharyhmä on jälleen keikalla! Ja meillä on 4 uutta biisiä! Tai no, ei ne nyt tietenkään uusia ole, ainakin 15 vuotta vanhoja jokainen, mutta siis niitä ei kuultu 10+10-kiertueella. Eli Tampereen Yo-talolle kaikki perjantaina!

Ja Helsingin Tavastiallakin meidät näkee, tämä tapahtuu 5.1. Jee!

Tavataan taas, pysykää terveinä tai jos ette, sairastakaa rauhassa ja muistakaa toipilaspäivät! Pus!

Spotifysta vielä vain sellainen sananen, että tulee jotenkin kuitenkin kaikesta huolimatta likainen ja inhottava olo kun sieltä ei löydy joitakin tosi isoja ja merkittäviä bändejä, kuten esimerkiksi Beatlesia tai Metallicaa tai AC/DC:tä. Huoh. Että onko se nyt hyvä juttu vai eikö se oo. Mulle on tietenkin tärkeämpää olla Beatlesin  ja Metallican ja AC/DC:n puolella kuin jonkun firman.

Biisit edistyvät. Musan kuuntelemisessa olen viime päivinä yhtäkkiä palannut juurilleni eli rokkiin. Hard rockiin. Glam rockiin. Rock'n rolliin. Ai että! En kyllä tiedä näkyykö tai kuuluuko se levyssä mitenkään. Ainakin siten kuin aina, juurina.

Puolentoista viikon päästä alkavat taas treenit. Uusia biisejä on mutta niissä ei oo sanoja. Vanhoissa on sanat melkein kaikissa mutta jotkut saattavat muuttua. Sovitukset kuulostavat hyviltä mutta vaativat ääripäiden terävöittämistä ja hurjuutta. Kaikki vaatii ääripäitä ja hurjuutta, tätä mieltä olen minä. Ehkäpä tästä johtuen huomaan aina levyä valmistellessani olevani välillä yllättävän raivona tai hermona tai onnellinen tai riemuisa tai itkuinen. Tavallaan ois mukavaa olla silleen tasaisemmalla tuulella, mutta ei sellaisesta oikein levyä synny! Eilenkin raivosin pitkin Hakaniemeä kun oli huonoa palvelua kaupoissa (eli Sokoksella) ja kahviloissa ei kortti käynyt. Tai en mä nyt silleen raivonnut-raivonnut, nakkelin vain niskojani, vaikka OIKEA minäni pitää semmoista vetäytyvää ystävällisyyttä huomattavasti asiallisempana käytöksenä.

Tässä ja nyt muuten lupaan pyhästi, että viel tän vuoden puolella pistäydyn irc-galleriaan jutustelemaan halukkaiden kanssa, siitä lisää myöhemmin täällä!

Tavataan taas mussukat!

Maija

Useiden muiden muusikoiden tavoin vihaan syvästi nettipiratismin kannattajia, tai en tiedä vihaanko ihmisinä (en tietääkseni tunne henkilökohtaisesti yhtäkään), mutta vihaan heidän naurettavia perustelujaan. Heidän mielestään se, että he osaavat hakkeroida ja murtaa koodeja ja siksi pystyvät varastamaan, johtaa automaattisesti siihen, että varkaus on oikeutettu ja pitäisi itse asiassa tehdä lailliseksi. Tämä on typerä ja lapsellinen perustelu, samoin kuin se, että musiikkikappaleiden ja levyjen omistaminen olisi jotenkin jokaisen ihmisen perusoikeus, ja siksi musiikkia pitäisi jaella ilmaiseksi. Ihminen elää ilman levy- tai mp3-kokoelmaakin - ilman ruokaa ihminen sen sijaan ei elä, joten jos jotain pitäisi jaella ilmaiseksi niin ruokaa. Ja vaatteita. Mutta eipä kukaan sellaista ole vielä toistaiseksi vaatinut.

 

Nythän on sitten olemassa Spotify. Sieltä saa kuunnella melkein minkä tahansa biisin, ja se on kaiken lisäksi laillinen. Spotifyn ympärillä velloo kiihkeä keskustelu siitä, tappaako se levy-yhtiöt ja muusikotkin, ja ovatko tekijöiden saamat tilitykset tarpeeksi kattavia (ainakaan toistaiseksi ilmeisesti eivät). Koska en tiedä asiasta tarpeeksi (eli juuri mitään) en halua ottaa kantaa siihen, onko Spotify reilu meille musiikintekijöille vai ei. Mutta musiikinkuuntelijana olen siitä aivan haltioissani! Hankin Spotify Premiumin (10e kuussa, vai oliko se 9,90), ja ladattuja soittolistoja voi kuunnella myös ilman nettiyhteyttä, offline-tilassa, eikä tarvitse kuunnella mainoksia. Koko maailma on ulottuvillani, eikä mun tarvii silti olla yököttävien hakkeripiraattien kanssa missään tekemisissä. Kuuntelen musiikkia taas samalla tavalla kuin teininä: intohimoisesti, paljon, kananlihalla. On ihanaa ettei tarvii hakea aina uutta levyä hyllystä, tai kaupasta, jossa sitä ei luultavasti ole. Kymppi kuussa eli 120e vuodessa on tästä ihanuudesta naurettava hinta, ja silti se on luultavasti enemmän kuin olen pitkään aikaan kuluttanut levykaupoissa.

Musiikkiala muuttuu kovaa vauhtia. Mutta se ei tietenkään voi kuolla, ei mitenkään. Spotify on muistuttanut mulle taas uudestaan, kuinka paljon aivan järjettömän ihanaa ja kiihdyttävää ja järisyttävää musiikkia maailmassa on.

Päätän raporttini täältä tähän ja alan taas vääntää nuottia toisen viereen! Ja aina väliin vähäsen Spotifyta.

Maija

 

Valtavia myrskyjä ja sateita ollut! Ei ne mua periaatteessa haittaa, mutta oon tykännyt liikkua pyörällä ja se on näillä säillä vähän haastavaa. Pitäis hankkia sadehousut varmaan.

Nyt on loppu keikat yli puoleksi vuodeksi! Paitsi että Tarhis tehnee kaksi tai kolme pikkuista keikkistä vielä kiellon päälle tässä syssyn mittaan. Mutta muuten keskityn biisintekohommiin, treenejäkään ei oo viiteen viikkoon. On ihan mahtia että saa taas rauhassa kirjoittaa ja synan nappuloita painella. Ja treenata.

U2-liput tuli sit myyntiin, tuli ja meni. Käväisin vitsinä ysin jälkeen netissä yrittämässä ostaa lippuja, en tietenkään onnistunut. Jotenkin tuntuu siltä että tää on ihan samanlaista kuin silloin aikoinaan kun kukaan artisti tai bändi ei ikinä käynyt Suomessa. Nyt käy, mut en mä ikinä mitään lippuja mihinkään saa! Toisaalta vika on todennäköisesti mussa, sillä ainakin facebookin mukaan useat kaverini ovat niitä saaneet. Oon nähnyt itse asiassa U2:n Stadikalla kerran, mut oishan se upeeta nähdä taas! Elän toivossa että ne jostain ilmestyy ne liput vielä.

Kävin eilen joessa uimassa - tarkoitus on jatkaa koko talven yli! Se tuntui mahtavalta. Lupailevat kovasti että kaikki sairaudetkin taianomaisesti katoavat talviuintiharrastuksen myötä - siitä en tiedä, mutta ihqulta se tuntuu.

Oon tässä koneen ääressä melko tiiviisti ainakin tän lokakuun aattelin tänne useahkosti jotain raapustellakin - siispä pian taas tapaamme!

Maija

Huomenna on sitten viimeinen 10+10-konsertti. On kyllä ollut tosi hauskaa, ja haikeaa on että rundi loppuu. Mutta näin sen pitää mennäkin - asiat kestävät aikansa ja sitten niiden päättymistä juhlitaan ja itketään.

Keikkailun lomassa olemme oman bändin kanssa sovittaneet kovaa vauhtia uusia biisejä. Yhdeksän biisiä on nyt jossain vaiheessa, tekstejä tosin (tietenkin) puuttuu niistäkin vaikka kuinka. Musa kuulostaa hyvältä ja on mahtavaa päästä taas studioon heti vuodenvaihteen jälkeen.

Eli huomenna lähtee siis viimeinen keikka ennen ens vuoden huhtikuuta! Nähdään mestoilla pallerot!

Maija

10+10-kiertue jyräsi menneen viikonlopun Kuopiossa ja Lahdessa. Kuopiossa Hunajamelonien riveissä soitti nykyinen Tarhis-rumpali Eppu, sillä Melonien vakirumpali Johanna oli viimeisillään raskaana ja supistelu oli sitä luokkaa, että olisi ollut mahdotonta istua bussissa Helsingistä Kuopioon ja takaisin.

Lauantaina Lahdessa Johanna oli taas puikoissa, tosin vielä vähän ennen keikkaa hieman epävarmana siitä, tulisiko tästä nyt mitään. Hän soitti kuitenkin tehokkaasti ja hienosti koko setin, "biisi kerrallaan", kuten hän sanoi. "Nyt tuntuu kyllä ihan hirveeltä", hän sanoi glittermeikissään keikan jälkeen ja lähti autokyydillä ripeästi pois. Tarkoitus oli suunnata Helsinkiin, varmuuden vuoksi kuitenkin Päijät-Hämeen Keskussairaalan kautta.

Puolessa välissä toisen puoliajan settiä, siis alle tunnin kuluttua Johannan lähdöstä, tuli tieto: on syntynyt poika!

Meinasin purskahtaa itkuun lavalla, ja samalla nauratti kauheasti. Koko loppuilta oli täynnä kikatusta ja liikutuksen kyyneliä. Yöllä-biisin yhteislaulu sai ihan uusia merkityksiä. Aivan ihanaa, uskomatonta, mieletöntä. Tervetuloa maailmaan, pikkuinen poika! Onnea Johannalle ja koko perheelle!

Sataa aivan hirveästi. Kesä ehkä nyt sitten loppui. Toissa päivänä ajoin vielä nurmikon. Vaan ei se mitään, kesä oli aivan ihana ja syksykin on käynnistynyt onnistuneesti.

Oon tosi onnellinen 10+10-kiertueesta. Meillä on ollut huippuhauskaa! Ainahan meillä on, ja nyt on vielä 11 ihmistä lisää bussissa kälättämässä. Ollaan oltu nyt Huvilateltassa ja Jyväskylässä ja Tampereella, ja on tuntunut rennolta ja hauskalta ja ihanalta, sellaiselta että useita kertoja illassa siellä lavalla tulee ajatelleeksi että tässäkö nyt olen ja tämäkö on työtäni, kylpä tuntuu hyvältä.

Samaan aikaan ollaan aloitettu uuden levyn treenaaminen. Meillä on tosi paljon aikaa, ja demoja on kuunneltu ties vaikka kuinka pitkään. Joihinkin biiseihin tuli heti tosi hyvät sovitusideat, jotkut taas olivat takkuisempia - mutta jo tokalla treeniviikolla monet takut aukesivat ja biisit alkoivat löytää uomiaan. Vielä on paljon hommaa, mutta sellaista hommaa mitä tekee mieli tehdä. Ei näy ahdistavia työn vuoria horisontissa.

Olin New Yorkissa viikon, siellä oli sellaista kuin siellä on eli säkenöivän hienoa! Viikko on liian lyhyt aika matkaan toiselle aikavyöhykkeelle, mutta silti reissu rentoutti ja virkisti. Hassua, Manhattanilla ei oo enää yhtään tavallista levykauppaa, erikoisliikkeitä vaan. Valtavat Virgin Megastore ja Tower Records ovat nekin molemmat lopettaneet. Käytiin katsomassa Chicago Broadwaylla, Roxyn esittäjä oli huikean hyvä. Nähtiin stand up -komediaa joka kesti aamuneljään. Ilma oli kuin linnunmaitoa, ruoka mahtavaa, ihmiset ystävällisiä. Nuorruin, muistin, ymmärsin. New York on timanttipeitto joka ottaa suojiinsa kaikki nälkäiset ja janoiset ja onnelliset ja onnettomat. Tai siltä musta aina siellä tuntuu! Todellisuudessa tietenkin siellä on myös kauhea kilpailu ja loputon määrä särkyneitä unelmia ja sydämiä.

Nyt rupeen taas vääntmään nuottia nuotin perään ja kirjainta toisen eteen! Tavataan pian rakkaat.

Maija

kertoo Sami Sykkö kauniisti Helsingin Sanomien blogissaan:

http://blogit.hs.fi/tyyli/kesan-hieno-loppu

 

Maija esiintyy sunnuntaina Pitkä kuuma kesä -ohjelmassa. MTV3 klo 20!

Puhutaan Lasse Kurjen kanssa biisien tekemisestä. Kaikki kuulolle!

lauantaina Valkeakoskelle. Sitä edellisenä päivänä rokataan Tavastialla. Kunpa siellä olisi tuttu eturivi jota niin olen ikävöinyt! Nähdään puput.

Meikäläiselä on taas flunssa vaikka just oli. Keikkoihin ei kyllä onneksi tunnu hirveesti vaikuttavan tämä räkiminen, mutta muuten on rasittavaa. Olen hartaasti päättänyt aloittaa avantouinnin kun tästä tokenen - väittävät, että se parantaa vastustuskykyä. Miten muka avanto parantaa vastustuskykyä enemmän kuin jääkylmä suihku? kysyi eräs ystäväni. Ei varmaan mitenkään, mutta meikäläinen ei pysty kylmään suihkuun menemään mitenkään, avanto sen sijaan kiehtoo. Suihkut kuumina ja avannot kylminä, silleen sen olla pitää.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Pitkä ihana leikki -levyn ilmestymisestä. Tämän kunniaksi teemme syksyllä pienen konserttikiertueen, jolla esiintyy myös kaksi muuta bändiä, sellaista joissa olen joskus aikoinani soittanut. Lauma soittavia ja laulavia naisia oli täällä meillä kylässä tänään (tai siis ei ne nyt soittaneet eikä laulaneet, juttelivat vain mukavia), suunniteltiin kaikkea. Siitä tulee mahtavaa!

Mutta ensin tehdään kevään ja kesän keikat. On ollut hianoa, Apollossa ja Tulisuudelmassa ja Himoksella oli kaikissa paljon jengiä ("kuin Finlandia-hiihdon lähdössä", sanoi Rantanen) ja hyvä tunnelma. Tuleviakin keikkoja odotan innolla: Ikaalisten kylpylästä tuli "Tervetuloa Ikaalisten kylpylään" -kirje, jossa muistutettiin, että "Kannattaa käyttäytyä hyvin ravintolassa liikuskellessaan, sillä yleisö tunnistaa teidät vapaallakin!" Kiitän tästä muistutuksesta. Hyvää käytöstä ei ole koskaan maailmassa liikaa.

Siispä nähdään palleroiset ihanaiset!

 

Ai että on ollut taas mukavaa tien päällä. Viime viikolla oltiin Lapissa ja Kainuussa hiihtokeskuksia kiertelemässä. Normaalitilanteessa olisin sanonut vain "Lapissa" puhuessani kiertueestamme, joka vei meidät Leville, Ylläkselle, Saariselälle ja Rukalle. Nyt kuitenkin kaikki on toisin ja tajuan, että näissä asioissa on oltava tarkka! Olen nimittäin kiukustuneena joutunut huomaamaan että edes TÄRKEÄT VALTAMEDIAN TOIMITTAJAT eivät tajua, että Ruka-tunturi, joka sijaitsee Kuusamossa, on KAINUUSSA EIKÄ LAPISSA. Tämä kaikki on tullut ilmi siitä onnettomasta syystä, että pääministeri Matti Vanhanen on kertonut ajatuksensa eläkeiän nostosta syntyneen Rukan lumilla. "Vanhanen sekoili Lapissa", ilkkui Yleisradion ohjelma, ja minähän siitä tietysti heti suivaannuin! Ja tulin tänne kirjoittamaan! Oppikaa oleen!

Mutta siis aivan ihanaa on ollut, siitä kiitos kaikille. Kauniita maisemia ja kivoja ihmisiä ja hienoja keikkoja ja intoa. Tämä on ihana työ ja ihana harrastus ja ihana elämäntapa, todella.

Tämän viikon keikat ovat vähän lähempänä kotia - Yleisradion toimittajien hengessä voisin oikeastaan todeta niiden kaikkien olevan Helsingissä. Tarkemmin sanoen ja pilkkua viilaten tiemme vie Helsingin Apolloon, Vantaan Tulisuudelmaan ja Jämsän Himos-Areenalle. Jeejee, nähdään siellä ihanat pulleroiset!

Ei tullut Emmoja, perkele, mutta tuli tämmöinen sähköposti:

"Hei, Muuvin tuomaristo on istunut, katsonut 79 videota ja 10 kärki on valittu. Misko Ihon ohjaama Maija Vilkkumaan video Suojatiellä on tässä joukossa. Palkintojenjakotilaisuus on perjantaina 17.4. Freda 51:ssä. TV2 taltioi tilaisuuden klo 18.00 alkaen ja se esitetään netissä "suorana" sekä TV2:ssa sunnuntai-iltana."

Jeejee, tänne vaan niitä palkintoja!

Jee jee, kohta käynnistyy meidän kevätkiertue johon sisältyy mm. Lapissa oleilua. Se on kyl siistiä, pääsee hiihtämään jne. Mahtia! Kivaa päästä keikoille kyllä.

Emma-gaalaan ei päästä kun ollaan silloin Rukalla. Vähäsen kismittää että nuo gaalat pitää aina järjestää lauantai-iltaisin. Silloin kaikki, jotka rundaa, on keikoilla... en tajua miksei juhlia vois pitää esim. sunnuntaisin, käsittääkseni Grammytkin on aina sunnuntaina. No joo, tietysti me juhlitaan sit siel Rukalla jos juhlimisen aihetta on, mutta joskus ois kiva päästä mekko päällä pyörähtelemään gaalaympäristöön.

Oon väsäillyt jo pikkuisen uusia biisejä mutta ei vielä puhuta siitä kun vanhatkaan ei oo vielä kauheen vanhoja! Kuorosodassa oltiin esittämässä Mä haluun naimisiin, joka siis uusin sinkula ompi. Ohjelmassa oli hyvä meininki, hauskaa ja miellyttävää.

Täältä tähän, nähdään taas!

Maija on ehdolla kolmen Emman saajaksi 14.3. Helsingin kulttuuritalolla järjestettävässä Emma-gaalassa. Ehdokas-kategoriat ovat Vuoden naissolisti, Vuoden Rock-albumi ja Vuoden albumi. Myös Superpallo-levyn tuottanut Riku Mattila on ehdolla Vuoden tuottaja-kategoriassa. Onnea Maija ja Riku!

Uudet päiväkirjamerkinnät löytyvät myös uusituilta sivuilta.